Jeroen Carelse
Former product and service designer who nowadays paints, teaches and studies consciousness. Jeroen helps “perusoikeudet ry” with the website and random graphic design projects.
His website can be found at jeroencarelse.com
Osallistumisen ja yhteistyön merkitys
Kun olin koulussa, biologian opettaja puhui soluista. Hän puhui siitä, miten solut ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Ehkä opettajat vielä nykyäänkin puhuvat näistä asioista, en osaa sanoa. Mutta oletetaanpa hetken ajan, että opettajani ehdotti hyvää mallia solujen keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Solujen vuorovaikutus tapahtuu eri tavoin, riippuen monista eri tekijöistä. Esimerkiksi kantasolut voivat kehittyä tietyiksi soluiksi ja saada ympäristöstä tietoa siitä mitä tehdä. Kun solu on kehittynyt sellaiseksi, mikä sen on tarkoitus olla, siitä voi tulla osa suurempaa kokonaisuutta. Tavoitteena on luoda hyvin toimiva järjestelmä. Yksi solu yksinään ei merkitse paljon, vaikka on olemassa yksisoluisia organismeja, ja se on ihan hyvä asia.
Suuremmissa eliöissä on paljon soluja ja paljon erityyppisiä soluja. Solut toimivat yhdessä ja kehittyvät suuremmiksi rakenteiksi. Nämä rakenteet tunnistamme myöhemmin sydämeksi, maksaksi, munuaisiksi ja niin edelleen. Ne käyttävät resursseja, jotka tulevat solun ulkopuolelta ja tuovat nämä resurssit soluun. Solut myös lähettävät ja vastaanottavat viestejä toisilleen. Solut eivät kokoonnu yhteen ja keskustele siitä, mitä seuraavaksi tehdään. Solut tekevät mitä niiden on tarkoitus tehdä ja ne rakentavat, korjaavat tai poistavat asioita. Taustalla tapahtuu paljon “taikuutta”. Rupert Sheldrake puhuu morfogeneettisistä kentistä, jotka ovat kuin ohjeiden kerroksia, jotka kommunikoivat lajien sisällä ja lajien välillä. Toiset tutkijat korostavat RNA:n ja DNA:n roolia, ja toiset puhuvat piilokoodeista ja virtuaalitodellisuuksista.
Meillä ihmisillä on ruumiit ja me ihmiset elämme yhdessä. Jotkut ihmiset haluavat elää täysin yksin ja se on ok. Mutta useimmat meistä tarvitsevat muita ihmisiä ja haluavat olla muiden ihmisten kanssa. Yleisesti ottaen hyödymme siitä, että olemme toisten ihmisten kanssa. Voimme jakaa resursseja, huolehtia toisistamme ja auttaa toisiamme. Siihen asti kunnes jotkut ihmiset vievät resursseja, pitävät huolen vain itsestään ja estävät muita kehittymästä. Joillakin ihmisillä on halu ottaa, kerätä ja vartioida sitä, mitä he ovat ottaneet. Jos tätä käyttäytymistä ei pysäytetä riittävän ajoissa, annamme sosiaalisen villikasvun kehittyä keskuudessamme.
Ja nyt elämme aikakautta, jolloin pieni joukko ihmisiä tuntee tarvetta päättää, mitä muiden ihmisten pitäisi ajatella, haluta ja tehdä. Mutta joko sinulla on vapaa tahto tai sinulla ei ole sitä. Vapaalla tahdolla, kuten kantasolulla, on monia mahdollisuuksia, mutta ympäristö vaikuttaa sinuun suuresti. Vauvana sinulla on vähän tai ei lainkaan valinnanvaraa liittyen siihen, miten ympäristösi vaikuttaa sinuun. Mutta iän myötä vapaalla tahdollasi on yhä enemmän mahdollisuuksia ilmaista itseään. Voit valita helpon tien ja noudattaa totutun kaavan mukaisesti sitä, mitä ympärilläsi olevat pahansuovat ryhmät sinulle sanelevat. Menet kouluun, luot uran, jäät eläkkeelle ja kuolet. Sillä välin olet antanut energiasi ja resurssisi niille, jotka haluavat sinulta vain enemmän ja jälkeläisiltäsi vielä enemmän.
Yhä suuremmat kasvavat pahansuovat ryhmät tässä maailmassa tarvitsevat yhä enemmän resursseja ja tuntevat tarvetta heikentää meitä. Voidaan väittää, että jokainen säädetty laki tai asetus hyödyttää heitä ja haittaa meitä. Tietenkin se myydään ihmisille nokkelalla tavalla, joka huijaa edelleen suurinta osaa ihmisistä. Tämä jatkuu, kunnes pahansuopa ja tuhoisa olento alkaa kuluttamaan itseään, tai räjähtää, tai tapahtuu jokin muu taantuman muoto. Mutta haluammeko todella istua ja odottaa, että niin tapahtuu?
Voimme pysyä yksittäisinä soluina ja odottaa kärsivällisesti, kunnes ruma möykky kuluttaa jokaisen meistä. Tai voimme muodostaa suurempia soluja, tulla organismiksi ja osallistua muiden organismien toimintaan. Useimmat solut (ihmiset) ympärillämme ovat mykkiä, passiivisia ja odottavat, että joku kertoo heille, mikä on totta ja mitä tehdä. Ja vain pieni ryhmä manipuloi aktiivisesti tätä suurta hiljaista ihmisjoukkoa tottelevaisuuteen.
Meidän on tehtävä yhteistyötä ja näytettävä kanssaihmisillemme miltä parempi elämä näyttää. Voimme työskennellä yhdessä, ja niin kuin monimutkaisessa ihmiskehossakin, meillä kaikilla on oma osamme ja tehtävämme tässä kokonaisuudessa.
Esimerkiksi minä en ole sellainen ihminen, joka menee kaduille protestoimaan. Minusta on paljon enemmän apua näille ihmisille, jos tuotan materiaalia heidän käyttöönsä. Jotkut ihmiset taas haluavat keittää kahvia ja leipoa jotain hyvää syötävää. Jotkut saattavat haluta kerätä rahaa, vanhoja vaatteita, materiaaleja tai työkaluja. Meillä kaikilla on intohimoa, kykyä ja mahdollisuuksia edistää terveen yhteisön kasvua. Yhteisön, joka välittää toisistaan ja rakentaa parempaa tulevaisuutta. Aivan kuten yksittäisellä solulla, myös sinulla on tehtävä, ja jos et ole aktiivinen, myönteistä kasvua ei synny.
Ennen kuin menet tänä iltana nukkumaan, kysy itseltäsi seuraavat kysymykset:
Mitä voin tehdä ja mitä haluaisin tehdä?
Mikä antaa minulle energiaa?
Millä saavutan tyytyväisyyden?
“Jo pelkästään läsnäolollasi olet mukana luomassa kokonaisuutta- vetovoiman laki”
Importance of participating and co-operation
When I was at school, the biology teacher talked about cells. He talked about how cells interact with each other. Maybe teachers still talk about these things today, I cannot say. But let us assume for a moment that my teacher proposed a good model, that of cells interacting with each other. The interaction happens in different ways, depending on many factors. Stem cells, for example, can develop into specific cells and get the information about what to do from the environment. Once the cell has become what it is supposed to be, it can become part of a larger whole. The aim is to create a well-functioning system. One cell alone does not amount to much, although there are single-celled organisms, and that is perfectly fine.
Larger organisms have numerous cells, and a wide variety of cells. Cells work together and develop into larger structures. These structures we later recognise as heart, liver, kidney and so on. They use resources that come from outside the cell, and they bring those resources into the cell. Cells also send and receive messages to each other. Cells do not get together and discuss what to do next. These cells do what they are supposed to do and build, repair or remove things. There is a lot of ‘magic’ going on in the background. Rupert Sheldrake talks about morphogenetic fields, which are like layers of instructions that communicate within species and across species. Other scientists emphasise the role of RNA and DNA, and still others speak of hidden codes and virtual realities.
We humans have bodies, and we humans live together. Some people like to live completely alone, and that is fine. But most of us need other humans and want to be with other humans. In general, we benefit from being with others. We can share resources, care for each other, help each other. Until, until some people take resources, take care of themselves and prevent others from developing. Some people feel the urge to take, and to collect and guard what they have taken. If this behaviour is not stopped early enough, we allow a social wild growth to develop among us.
And here we are, living in an age where a small group of people feel the urge to decide what other people should think, want and do. But you either have free will or you do not. Free will, like the stem cell, has many possibilities, but the environment influences you in a big way. As a baby, you have little or no choice in how your environment affects you. But as you grow older, your free will has more and more opportunities to express itself. You can take the easy way out and go along with how you are used to being fed by the malignant groups around you. You go to school, have a career, retire and die. Meanwhile, you have given your energy and resources to those who only want more of you and even more of your descendants.
The ever larger, growing malignant groups in this world need more and more resources and feel the urge to weaken us. It could be argued that every law or regulation that is put in place benefits them and disadvantages us. Of course, the way it is sold is clever and still fools the majority of people. This will continue until the malignant and destructive creature begins to consume itself, or implode, or some other form of decline takes place. But do we really want to sit and wait for that to happen?
We can stay as a single cell and wait patiently until each of us is consumed by the ugly blob. Or we can form larger cells, become an organism, and participate with other organisms. Most of the cells (people) around us are mute, passive, and waiting for someone to tell them what is true and what to do. And only a tiny group is actively manipulating this large, silent collective of people into a life of obedience. We must work together and show our fellow human beings a better life. We can work together, and like a body as complex as a human being, we all have a role to play.
Take me, for example, I am not the kind of person who goes out on the streets and protests. I am much more of a help to those people if I am producing materials for them to use. There are other people who like to make coffee and bake something nice to eat. Some may want to collect money, old clothes, materials, or tools. We all could develop the passion, the ability, and the opportunity to contribute to the growth of a healthy community. A community that cares for each other and builds a better future. Just like the individual cell, you too have a function, and if you are not active, there will be no positive growth.
Before you go to sleep tonight, ask yourself the following questions:
- What can I do and what would I like to do?
- What is it that gives me energy?
- What gives me satisfaction?