adressi: “Suomi ei saa luovuttaa tosiasiallista päätösvaltaa kansanterveydestään Maailman terveysjärjestölle”
Maailman terveysjärjestö (WHO) on aloittanut vuonna 2022 neuvottelut, joissa se pyrkii lisäämään merkittävästi päätösvaltaansa maailmanlaajuisten kansanterveystoimien osalta kahdella kansainvälistä lainsäädäntöä muuttavalla tavalla, pandemiasopimuksella ja kansainväliseen terveyssäännöstöön ehdotetuilla muutoksilla. Neuvotteluiden on määrä päättyä kyseisten asiakirjojen hyväksyntään WHO:n yleiskokouksessa toukokuussa 2024.
Jos Suomi ei vastusta pandemiasopimuksen ratifiointia ja ehdotettuja kansainvälisen terveyssäännöstön muutoksia, WHO:n perinteinen rooli jäsenmaille suosituksia antavasta tahosta muuttuisi laillisesti sitovia määräyksiä antavaksi globaaliksi päätöksentekoelimeksi. Pääjohtajansa julistaman kansainvälisen terveyshätätilan vallitessa WHO:n tosiasiallinen päätösvalta menisi Suomen viranomaisten päätäntävallan edelle, mikä heikentäisi kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksia sekä taloudellista päätösvaltaa.
WHO:n esittämien asiakirjojen perusteella kansainvälisen terveyshätätilan julistamisen perusteeksi riittäisi myös kansanterveyttä koskeva mahdollinen uhka. WHO:n pääjohtajan julistaman hätätilan aikana WHO voisi määrätä esimerkiksi tiedonvälityksestä, eristyksistä, karanteeneista, tartunnan saaneiden jäljittämisestä, annettavasta hoidosta ja rokotuksista. Talouden osalta Suomi sitoutuisi kohdentamaan budjettivarojaan pandemiaan varautumista ja reagointia koskevaan kansainväliseen yhteistyöhön.
WHO:n muuttunutta roolia selittää sen rahoituksen rakenteen merkittävä muutos. Kun WHO perustettiin vuonna 1948, sen budjetti perustui jäsenvaltioiden pakollisiin maksuihin. Vuonna 2021 enää vain 12% WHO:n budjetista koostui jäsenmaiden pakollisista maksuista, ja nyt yksityiset rahoittajatahot voivat käyttää WHO:n infrastruktuuria, henkilökuntaa ja kansainvälistä asemaa omia etuja edistävien hankkeittensa toteutukseen. Osalla rahoittajista on vahva yhteys lääketeollisuuteen.
Sosiaali- ja terveysministeriön muistio tartuntatautilain kehittämistarpeista osoittaa, että Suomi on Euroopan unionin jäsenenä jo vahvasti sidoksissa WHO:n määrittämän globaalin terveyspolitiikan linjauksiin. Pandemiasopimuksen ja kansainvälisen terveyssäännöstön muutosten hyväksyminen johtaisi ennennäkemättömään tosiasiallisen päätösvallan siirtymään Suomelta WHO:lle.
Suomella on kaikki edellytykset poikkeustilanteiden, kuten pandemioiden hoitamiseen eikä Suomi tarvitse ulkoapäin tulevia sitovia määräyksiä. Suomen tulee vastustaa kansainvälisen terveyssäännöstön muutoksia ja pandemiasopimuksen ratifiointia. Ellei Suomi pysty irtautumaan pandemiasopimuksesta ja kansainväliseen terveyssäännöstöön ehdotetuista muutoksista, Suomen on erottava WHO:sta.