Julkaistu: 19.4.2022 | Kirjoittanut: Olli Tammilehto
Moni suomalainen on Ukrainan sodan aikana kääntynyt Naton vastustajasta sen kannattajaksi. Mielenmuutos lienee useimmissa tapauksissa tapahtunut seuraavan päätelmän perusteella: Putin vaarantaa Suomen turvallisuuden. Nato tarjoaa turvaa. Siis Suomen on liityttävä Natoon. Päätelmän takana on kuitenkin tietyt tulkinnat Ukrainan sodan syistä ja Naton luonteesta, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa.
Median toitottaman kuvan mukaan syy hyökkäykseen on Putinin irrationaalisuus ja valloitushalu. Hän haluaa palauttaa Venäjälle Neuvostoliittoon kuuluneet alueet. Kuitenkin sodan taustalla on erityisesti Ukrainaan liittyviä syitä, joita monet merkittävät tutkijat ovat tuoneet esiin – mm. Chicagon yliopiston politologian professori John J. Mearsheimer1 ja Kentin yliopiston Venäjän ja Euroopan politiikan professori Richard Sakwa2.
Vaikka Venäjä piti Naton laajenemista moniin entisen Neuvostoliiton ja itäblokin maihin turvallisuusuhkana, Ukraina oli erityistapaus: Venäjä oli vuoden 2008 Bukarestin Nato-kokouksesta asti ilmoittanut, ettei se missään tapauksessa tule hyväksymään Ukrainan Nato-jäsenyyttä. Kysymys oli paljolti pelosta, että lähellä Venäjän keskeisiä alueita sijaitsevista USA-johtoisista Nato-tukikohdista voitaisiin käynnistää lamauttava hyökkäys, johon Venäjä ei ehtisi ajoissa reagoida. USA:n ja Venäjän välinen kauhuntasapaino järkkyisi, ja vahingossa tai eskalaation tuloksena puhkeavan ydinsodan todennäköisyys kasvaisi.
Kuitenkin Ukraina pyrki kaikin keinoin sotilasliiton jäseneksi. Nato-maat vetivät Ukrainaa yhä lähemmäksi sotilasliittoa aseistamalla ja kouluttamalla Ukrainan armeijaa ja järjestämällä yhteisiä sotaharjoituksia. Kun kaiken lisäksi Ukraina ilmoitti viime ja tänä vuonna haluavansa ydinaseita, Venäjä alkoi olla samassa tilanteessa kuin USA vuonna 1962, jolloin Neuvostoliitto ryhtyi rakentamaan Kuubaan ydinasetukikohtaa.
Venäjän hyökkäyksen syiden ymmärtäminen ei tietenkään tarkoita sen hyväksymistä. Ymmärtämistä tarvitaan kuitenkin sodan lopettamiseen ja tulevien konfliktien ehkäisemiseen. Jos hyökkäyksen syynä ei ole Putinin yleinen aggressiivisuus ja irrationaalisuus, vaan Venäjän kokema turvallisuusuhka, naapurimaamme ei välttämättä lainkaan vaaranna Suomen turvallisuutta, jos Suomi pysyy liittoutumattomana.
Entä sitten Nato? Tarjoaako se Suomelle turvallisuutta? Nato on vahvasti USA-johtoinen liittoutuma. Yhdysvallat harjoittaa globaalia valtapolitiikkaa suojeluksessaan olevien ylikansallisten yhtiöiden intressien ja omien etujensa turvaamiseksi. Tämä on usein vaatinut aseiden käyttöä. USA on sekaantunut aseellisesti toisten maiden asioihin toista sataa kertaa toisen maailmansodan jälkeen3. Se on usein vetänyt tai painostanut muita Nato-maita näihin operaatioihin. Tällä hetkellä USA on monin tavoin mukana Saudi-Arabian johdolla Jemeniä vastaan käytävässä sodassa, jossa on kuollut yli 150 000 ihmistä4.
Jo ennen Ukrainan sotaa Yhdysvaltojen sotilasstrategia on pitänyt Venäjää vihollisena, jonka kanssa se kilpailee5. Sotilaallisessa kilpailussa USA voi käyttää keinoja, jotka lisäävät vaarallisesti jännitystä Naton ja Venäjän rajoilla – kuten mahdollisessa Nato-Suomessa. Yhdysvaltojen intressit eivät ole samat kuin Suomen. Supervalta voi helposti uhrata maamme turvallisuuden omien etujensa ajamiseksi.
USA:n sotilasstrategiaan kuuluu uhkailu kaiken kokoisilla ydinaseilla. Arsenaalissa on myös sellaisia ”miniydinaseita”, jotka sopivat F-35-hävittäjiin – siis hävittäjätyyppiin, jota Suomeen on tilattu6. Näidenkin joukkotuhoaseiden voima ylittää Yhdysvaltain Hiroshimaa pudottaman pommin, joka tappoi yli 300 000 ihmistä. Saksa on hankkimassa F-35-hävittäjiä nimenomaan siksi, että ne voidaan varustaa USA:n ydinpommeilla7.
Natoa markkinoidaan demokraattisten maiden liittona. On kuitenkin paljon viitteitä siitä, että Nato voi puuttua demokraattiseen prosessiin, jos vaarana on sille epämieluisan puolueen valtaan tulo. Italiassa Nato oli 1970-luvulla mukana organisoimassa terroritekoja, jotka pantiin äärivasemmiston kontolle ja näin heikennettiin vasemmistoa ja estettiin kommunistien pääsy hallitukseen. Tämä vaikuttaa täysin uskomattomalta, mutta oikeudenkäynneissä saadut tunnustukset ja muu todistusaineisto ovat niin vakuuttavia8, että Euroopan parlamenttikin otti ne vakavasti9.
Kommunistien vaalimenestyksen uhkaa ei enää ole, mutta tulevaisuudessa voi ilmaantua poliittisia voimia, jotka rauhanomaista rinnakkaiseloa korostavan tai ylikansallisten yhtiöiden valtaa rajoittavan politiikan takia ovat Natolle vastenmielisiä. Suomen demokratia ja turvallisuus ovat heikoilla, jos tällaisia voimia ajetaan väkisin alas.
Olli Tammilehto
Alkuperäinen julkaisu ja viitteet:
http://www.tammilehto.info/blogi/2022/04/19/nato-kannatuksen-premissit-virheellisia/